Eevan satuja 2
JUHANNUS KYÖPELINVUORELLA
Heips Niko, Erik ja Anni!
Minä täällä Saara Jekateriina! Ajattelin kertoilla, mitä Kyöpelinvuorella tapahtui Juhannuksena.
Aloitetaan laululla!

”Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän riemua pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin
sinikukat huoneisiin.”
Kyöpelinvuorella vietettiin kesän suurta juhlaa, juhannusta justiinsa edellisen laulun ohjeiden mukaan. Pestiin tupa lattiasta kattoon, haettiin juhannuskoivut portaille, lämmitettiin juhannussauna, poltettiin juhannuskokko ja lopuksi kaikki kyöpelinvuorelaiset tanssivat lavalla lammen rannalla. Pikkunoidatkin saivat tanssia myöhäiseen yöhön, jolloin aurinko vain käväisi horisontin alapuolella.
Ennen kokkoa ja tansseja saunottiin. Kyöpelinvuoren turvekattoisen kesäsaunan seinät ovat satojen vuosien kuluessa tummuneet niin, että valoisana kesäyönäkin tunnelma on pehmeän hämyinen. Juhannussaunan lämmittäminen on ollut iät ja ajat Elias Matveisen kunniatehtävä. Hän on kuuluisa näkijä ja tietäjä, jonka ikää kukaan ei muista. Kaikki hänet kuitenkin tuntevat pienen kumaraisen ukon, jolla on pitkä harmaa leukaparta, isot hörökorvat ja aina iloisesti tuikkivat orvokin siniset silmät.
Vanhaa tapaa noudattaen alkuillasta saunoivat tytöt. Tytöiksi lasketaan kaikki alle 110-vuotiaat. Elias oli koristellut puhtaalta tuoksuvan saunan koivuin sekä päivänkakkara- ja kissankellokimpuin. Pulleat ja pehmeät, isot ja pienet koivuvihdat toivat oman lisänsä tunnelmaan ja tuoksuun. Onnellinen hiki virtasi ja posket hehkuivat!!
Noitaneiti Beata oli saanut serkultaan ison purkin naamarasvaa - siis kauneusvoidetta. Löylyttelyn jälkeen purkki kiersi kädestä käteen. Jokainen halusi kaunistua tietenkin! Puheensorinan ja kikatuksen katkaisi paikalle ilmestyneen veitikkamaisen Joose-pojan kuuluva ääni: ”Levitä YX-KAX-KAUNIIMMAX-voidetta kevyesti poskillesi ja voi ihme?! Ystäväsi tuskin tuntevat sinua? Iästäsi on hävinnyt vuosia.” Näin Joose oli lukevinaan voidepurkin kyljestä.
Voi ee iiii kamalaa-a?! Kirkui Joeliina.
No hei, mitäs kamalaa tässä on? Hyvä homma! Ihmettelivät toiset.
Eipä ollut hyvä pikkunoidille - ei varsinkaan Joeliinalle, jonka yhdistetty oppi- ja taikakoulu alkaisi syksyllä. Nuortumisen kuultuaan hän ei aikaillut, vaan säntäsi laiturille, sukelsi suin päin siniseen, tyyneen veteen ja alkoi hinkata naamaansa vimmatusti itku kurkussa. Jos voide ehtisi vaikuttaa, hän olisi liian nuori koululaiseksi!!

Hetkeä myöhemmin järven pinta ei enää ollut peilityyni, kun vedessä pärskivät Joeliina sekä Nöpö-Anneli!
Laiturilla istuskellut Nöpö-kisu pelästyi ja loikkasi hädissään Joeliinan perään. Litimärkänä se kömpi ylös ja livahti saunaan kuivattelemaan turkkiansa, kun huomasi, ettei tytöllä ollut suurempaa hätää. Muistattehan Nöpö-Annelin, joka lensi kanssani Pääsiäiseksi St Helensille, sieltä Havaijille ja edelleen suihkupampulaluudalla Tokion kautta takaisin Suomeen. Aikamoinen matkaaja! Kotimatka Honolulusta lähtien on vielä kertomatta, mutta kerron kyllä myöhemmin.
Odottelin juhannussaunaan myös noitaystävääni Agatha Smithiä sieltä St Helensin tulivuorelta, mutta hänellä oli juuri samana päivänä noitanaisten konferenssi San Josessa, Meksikossa, Etelä-Amerikassa. Ehkä joulusaunominen Suomessa onnistuu?
Kun kaikki isot ja pienet, miehet ja naiset olivat saunoneet, lähdettiin kokkokalliolle. Juhannuskokkoa oli keräilty pitkin kevättä. Siinä oli muutama vanha, vuotava soutuvene ja metsää siivotessa koottuja risuja. Ulommaisena oli puskien raivauksesta tuotuja tuoreita lehtipuita. Niistäpä tulikin ongelma, eivät mokomat syttyneet. Kokon keskeltä tuprusi sankka savupilvi, joka laskeutui juhlijoiden joukkoon. Savupilven mukana leijaili mustuneita koivun lehtiä, jotka takertuivat hiuksiin ja naamalle. Olipa näky! Välillä vähän niin kuin malliksi nähtiin jokunen tulen lieska. Ei näyttänyt lupaavalta.

Kyöpelinvuoren palopäällikkö Pöntinen tulla huristelee juhannusjuhlille.
Avuksi oli pyydettävä Kyöpelinvuoren palokunta, joka tuli paikalle siltä varalta, että jouduttaisiin jotakin sammuttamaan! Nyt heidän piti sytyttää?!
Eikä se ollut helppo juttu ehkä siksi, että he saivat koulutuksen sammuttajiksi!
Vihdoin vanhat venhot kokon sisällä lehahtivat tuleen ja iloiset lieskat kohosivat kohti taivasta.
”Sielläpä silloin laulut ne soivat,
suuret ja pienet kun karkeloivat.
Räiskyellen kokko palavi,
kesäyöhön sammuvi."
Juhannusyönä on tapana tehdä myös taikoja - varsinkin Kyöpelinvuorella.
Esimerkiksi noitaneiti Beata nukkui juhannuksen aamuyön tunnit vasemman jalan sukka väärin päin jalassa. Hänelle oli kerrottu, että silloin saattaisi unessa nähdä tulevan sulhonsa. Kyselin aamulla, mutta ei kertonut, ketä uneen ilmestyi.
”Vain juhannusyönä kukkivi saniainen.” Siis saniaisen saattaa tarkkasilmäinen nähdä kukkivan juhannusyönä. Silloin kukka pitää kiireesti poimia, sillä se antaa taikavoimia. Tieteellisesti ajatellen saniainen ei koskaan kuki, koska se kuuluu kukattomiin itiökasveihin? Kannattaa tarkkailla ensi Juhannuksena!
Juhannusyönä voi metsässä nähdä myös virvatulia. Kerrotaan, että sen alta löytyy aarre! Tänä vuonna virvatulia ei Kyöpelinvuorella kukaan nähnyt. Vanhemmat noidat kyllä kertoivat aikaisemmin näkemistään virvatulista eli aarnivalkeista, jotka aina hävisivät, kun yritti päästä lähelle.
Lopuksi jaan kanssanne ilon pienestä runotytöstä:
Runotytön juhannus
Paljasjaloin istui kivellänsä pieni tyttönen,
tahtoen pukea runoksi kesän juhlan juhannuksen,
mukaan siihen ruusut, syreenit ja tuoksut kesäyön,
kokkojen ja saarten ja vesien kimmeltävän vyön.
Hymyillen hän odotti että runoon sanat kirpoaa,
ympärillään hymyili myös suloisimmin taivas maa,
kaunis, kirkas aurinko paistoi, metsät ja kummut kultaa,
runotytön varpaiden välissä ripaus juhannusmultaa.
E.A. Wiksten

Kauniissa, kirkkaassa auringon paisteessa ja multaa varpaiden välissä noitaystävänne Saara Jekateriina lähettelee terveisiä myös Eeva-mummilta
PS. Mitähän kaverit sanoisivat, jos kertoisitte, että teillä ja muillakin lapsilla on ihan oma noitaystävä, joka asuu Suomessa Kyöpelinvuorella?
|